Eilen juostessani pohdiskelin, miten kirjoitan hienon tarinan kunnollisesta perheen isästä, joka ennen lenkille lähtöään hoitaa oman osuutensa kotitöistä, niin voi hyvillä mielin lähteä matkaan. Työt kyllä hoidinkin, hain pienimmän (4v) päiväkodista, keskimmäisen (6v) eskarista ja vein heidät kotiin. Vaimon tultua jumpasta, lähdin hakemaan esikoisen (10v) musiikkiopistolta. Matkalla poikkesimme kaupassa ostamassa illallistarvikkeet. Grillasin kanaa ja kesäkurpitsaa, jotka survoimme tortillan sisään. Lisukkeekksi väänsin vihersalaatin. Ruoan jälkeen vielä imuroin asunnon.

Sittenpä lähdinkin juoksemaan, ja ajattelin nautiskella kaksi kertaa järven ympäri. Heti alkumatkasta vasen polvi osoitti jonkinasteista kipuilua. En sen kummemmin kiinnittänyt siihen huomiota, vaan ajattelin, että se matkan jatkuessa haihtuu. Näin se suurimmalta osaltaan kävikin, tai ainakaan en enää siihen suuremmin kiinnittänyt huomiota. Kotiin päästyäni suihkun jälkeen iltapalaa nakertaessani huomasin, että ihan oikeasti se taitaa olla kipeä. Kipu tuntuu polven sisäsyrjällä enimmäkseen yläosassa. Oma diagnoosini kertoo, että se lienee jonkinlainen tulehdustyyppinen kipu. Pistin siihen yöllä Zon-geeliä, mikä saattoikin sitä hieman rauhoittaa. Kipu ei tunnu, jos jalkaa ei liikuta. Pahimmillaan se nyt on juuri, kun lähtee kävelemään. Kevyttä kävelyä se sietää hyvin, melkein jopa katoaakin. Toivoa vain sopii, että se ei ole mitään vakavaa, vaan menee tulehduskipulääkkeillä ohi. Harmittaahan tämä, kun muuten olen selvinnyt varsin vähäisin vammoin lyhyen juoksu-urani. Ehkä tämä on se pakollinen tilastovamma.

Yhteenveto: 11,6 km, 1 h 9 min, 148, 5:59/km