Torstaina on kahdella pienimmällä, M 6v ja P 4v, liikuntaleikkikoulu eli liikkari Varalassa. Se kestää 50 min kerrallaan, joten se on oivallinen aika minulle käydä juoksemassa. Tänä syksynä M:n klarinettitunti on aiheuttanut aikatauluhaasteita liikkariin. Klarinettiope ei ole kovinkaan tarkka tunnin lopettamisesta, ja muutenkin runsassanainen mies, joten useinkaan sieltä ei pääse ajoissa lähtemään. Vaihtoaikaa tuntien välillä on 15 min, mikä normaalioloissa olisi ihan riittävästi musiikkiopistolta Varalaan siirtymiseen. Eilen homma levisi pahasti käsiin. Ope jaaritteli niitä näitä ja Varalassa olimmekin vasta 10 min myöhässä. Sitten meni vielä yksi 5 min kaikenlaiseen sähläämiseen ja säätämiseen, joten vartti oli jo syöty pois juoksuajasta. Aluksi mietin, että teen vain jonkun kevyen kävelyretken läheiseen kauppaan ja ostan itselleni lohdutukseksi suklaata. Kaupalle päin lähtiessäni keksin kuitenkin, että otankin tuntumaa Pyynikin portaisiin. Tuumasta toimeen. Hölkkäsin portaiden juurelle, ja loin katseen korkeuksiin. Huippu näytti olevan tosi kaukana pimeydessä ja usvassa. Matkaan lähdin jota kuinkin reippaasti, pari porrasta kerrallaan harppoen. Alkupätkä on loivaa, mutta se ilo loppuu pian. Jatkoin harppomista hidastuvalla vauhdilla. Reisissä alkoi jo painaa, vaikka portaat eivät osoita mitään loppumisen merkkejä. Kun oli pari pätkää vielä jäljellä, vauhti ei enää muistuttanut juoksemista tai loikkimista, vaan vain kahden portaan välein ylös kävelemistä. Harjulle kuitenkin kipusin, ja mittari näytti 1 min 41 sek. Koville otti, jaloissa tuntui ja keuhkot kävivät kovilla.

Hetken puuskutettuani, lähdin alaspäin. Jotenkin siinä alastullessa palauduin suorituksesta, joten ei muuta kuin uutta putkeen. Toisella kertaa hyytyminen luonnollisestikin alkoi jo aikaisemmin, vauhti oli hitaampaa, ja jalkoihin sattui entistä enemmän. Aikaa meni 2 min 30 sek, ja tiukkaa teki, että jaksoin ylös asti. Puuskutus oli astetta rankempaa ylhäällä harjulla kuin ensimmäisellä kerralla.

Alaspäin mennessä laskin, paljonko portaita on. Lukemaksi sain 308. Välissä on jonkun verran tasanteita, ja pätkiä, joissa ei ole portaita, mutta maa nousee kuitenkin koko ajan. Tosi hyvää jalkatreeniä, varsinkin minulle, jolla ei juurikaan panoksia jaloista löydy. Ehdottomasti pitää mennä uudestaan kipuamaan portaita ylös. Suosittelen muillekin.