Tammi- ja helmikuun viimeisenä sunnuntaina juostaan perinteinen ja kansainvälinen kotirataultra. Minulla ei ollut tarkoituksessa juosta kokomatkaa eli 50:tä kilometriä, mutta pidin vähän mielessäni, että puolikkaan olisin voinut juosta. Aikataulut mättivät kuitenkin sen verran pahasti, että tyydyin juoksemaan vain kympin. Sykemittari oli taas oikukkaalla tuulella. Alkuun se näytti aika oikeita lukemia. Etukäteen mietin, että voisin juosta pitkän rauhallisilla sykkeillä. Jossain vaiheessa huomasin, että mittari näyttää 175-180 lukemia, vaikka maasto oli tasaista ja vauhtikin rauhallista. Sitten lukema pomppasi 197:ään. Silloin pysähdyin ja lukema tipahti 133:een. Aivan, mietin, mitähän seuraavaksi. Liikkeelle lähdön jälkeen pieni hetki normaalia lukemaa, jonka jälkeen tasan 200 ja hetken päästä 222. Seko mikä seko. Totesin, että ei tuosta kapistuksesta ole juoksuseuraksi, ja lopetin sen vahtaamisen. Jatkoin juoksemista, vauhtia taisi tulla vähän lisää, kun kyllästyin mittariin. Kun viimeiset 2 km oli jälkellä, aikaa oli kulunut hieman yli 48 min. Mietin, että tässähän voi päästä alle tunnin, jos reippailee loput kilsat. Näin ollen ladoin ihan syystäkin mittariin niitä 175 lukemia, ja pääsinkin alle tunnin. Loppuun tuli siis 2 km veto noin 5:25/km vauhdilla.

Yhteenveto: 10.1 km, syke 158 (epäluotettava mittaus), 59:08, 5:51/km