Kerran vuodessa on yksi päivä, jolloin minä en laita aamiaista perheessämme. Se on tietysti isänpäivä. Tarkemmin ajatellen, myös syntymäpäiväni taitaa olla tällainen. Oikeastaan se on hyvä, että muulloin tekee sen itse, niin nämä erikoispäivät tuntuvat kerrassaan mahtavilta.Tällä kertaa aamu sujui hieman totutusta kaavasta poiketen, koska pikkuneidillä on 8:30 vesipeuhula sunnuntaiaamuisin. Sillä aikaa, kun olimme poissa aamiainen oli laitettu, ja sen jälkeen oli perinteinen lahjojen ja korttien jakamisoperaatio. Lapsilta tuli kaikilta kortti, ja eskari oli tehnyt huovuttamalla avaimenperän. Tosi hieno, laitoin sen avainnippuuni, mikä oli eskaristakin näköjään tärkeä juttu.Vaimon paketissa oli hauska tarra: "kohta on jollakin käsi paketissa". Niinhän siinä kävi, kun sitä aukaisemaan lähti, niin käsi sujahti pakettiin. Sieltä löytyi parit alkkarit, toisessa oli apinan kuvia ja luki "have you seen my banana?" ja toisessa takapuolella "honey bunny". Aikas hienot. Sitten löytyi vielä Wagner pörrösukat "sikacool". Kaikenkaikkiaan hienot lahjat ja kortit. Muutenkin päivä oli mukava. Kyllä nyt taas vuoden jaksaa.

Juostuakin tuli ns pitkä lenkki 12.2 km. Mittaa siis vielä ei ole paljon, mutta ehtiihän sitä venyttää kesään mennessä. Syke tällä kertaa 145, ja vauhtia keskimäärin 6:21/km. Lopussa tulee aina vähän hurjasteltua, kun reitillä on siinä kohtaa sopivia alamäkiä ja kotikin alkaa olla lähellä.