Edellisestä kirjoituksesta jäi pois, mitä lenkillä mietiskelin muutakin kuin noita kieliasioita. Juoksuun liittyen pohdin, että harjoituksissa on varmaan hyväkin, että on välillä tahmeaa, hankalaa ja muuten kurjaa. Liian hyvälle jos tottuu ja itsensä totuttaa, niin varsinaisessa koitoksessa sitten tulevat yllättävät asiat saattavat keikauttaa koko homman kumoon. Maraton on sen verran pitkä matka, että ainakaan aloittelija ei voi etukäteen kovinkaan hyvin ennustaa, mitä tuleman pitää. Olen siis päätellyt, että kannattaa juosta eri aikaan päivästä, nälkäisenä tai heti ruoan jälkeen, väsyneenä ja pirteänä. Jos aina juoksee tismalleen samaan aikaan ja kaikki muutkin ympäristötekijät ovat aina samalla tavalla, niin yllätykset ovat kertaluokkaa suurempia kuin jos harjoituksissa on kokenut vähän kaikenlaista. Liekö sitten pohdiskeluni totta vai ei, kenpä tietää.

Kävin myös eilen torstaina juoksemassa normaalin lenkuran. Hieman jalan alla lipsuu, mutta eiköhän pian saada normaalitalvikeli, jossa käytävät on hiekoitettu eikä lumi ole niin hiton liukasta. Sykkeet oli taas jotenkin koholla, kunto varmaan on vaan niin heikko. Ensi viikolla vois pitää kevyen viikon ja katsoa auttaako tilannetta.

Yhteenveto: 8,3 km, 48 min, 159, 5:47/km