Ostin vähän käytetyt Asics DS Trainerit, kun eräs juoksija niitä Sepon foorumilla kaupitteli. Pitkään olen niiden ostoa harkinnut, lähinnä esteinä ovat olleet kova hinta kaupassa ja niissä oleva lievä pronaatiotuki. Olen näes kuvitellut, että ah niin täydelliset nilkkani ja jalkateräni ovat niin neutraalit, ettei mitään tukia kaipailla.

Tänään kengät sitten tulivat postissa, ja heti testaamaan. Ensituntuma oli hyvä, istuivat jalkaan mukavasti. Tosin huomasin, että ovat pienemmät kuin Karhu M2:t. Molemmat ovat kokoa 45, mutta Asics on US 11  (28,5 cm) ja Karhut 11,5 (300 mm). Eivät siis mitenkään suoraan vertailukelpoiset numeroiden perusteella. Omien mittausten mukaan sisäkengässä on noin puolen sentin ero.

Mitäs noista kengät sopivat siis mainiosti jalkaan, mutta tuon hienoisen eron takia taidan edelleen juosta maratonin Karhuilla. Jalka kuitenkin turpoaa sen verran pitkällä matkalla. Tämän päiväinen koelenkki sen sijaan sujui hyvin. Asicset tuntuivat myös juostessa mukavilta, eikä ainakaan vielä tullut mitään kipuja tai vaivoja mihinkään kohtaan. Hyvä näin, nyt on sitten kolmet parit juoksutossuja kaapissa (ne kolmannet ovat Nike Skylon (koko 45, US 11, 29 cm).

Yhteeveto: 5,8 km, 32 min, 160, 5:32/km

Vauhtia tuli näköjään mukavasti. Jotenkin matkan varrella se ei tuntunut noin kovalta, vaikka sykkeestä sen olisikin voinut päätellä. Ehkä jalat vain halusivat kokeilla, miltä uudet kengät tuntuvat ripeähkössä menossa.

Niin, unohtui mainita, että polveen ei satu enää yhtään. Zon-geeli ja neopreeni polvituki nurjersivat kivut. Great!