Tiistaina kävin taas pitkästä aikaa luovuttamassa verta. Edellinen kerta oli melko tarkalleen kaksi vuotta sitten. Syynä pitkään taukoon on ollut diagnosoitu ménièren tauti tai tarkemmin ottaen Betaserc-niminen lääke, jota tautiin otetaan. Napsin sitä noin vuoden verran, kunnes totesin, että taudissa on alkanut rauhallinen vaihe, joten mitä turhia lääkkeitä syömään. Liikunta voi myös auttaa positiivisesti. Luovutuskertoja ei muutenkaan ole tullut kovin paljon, nyt niitä on kasassa vasta 11, vaikka ensimmäisestä luovutuksesta on varmaan jo parikymmentä vuotta. Hb oli 142, ei mikään huiman korkea, mutta sentään selvästi veripalvelun alarajan yli, mikä on 135 miehillä.

Eilen torstaina kävin sitten ensimmäisellä lenkillä luovutuksen jälkeen. Keli on sohjoinen, ja reitti jälleen perinteinen pyynikin ympäri juoksu Varalasta, joten mäkiä riitti. Syke oli kaikista tekijöistä pikkuisen koholla vauhtiin nähden ollen 158. Juoksua tuli 5.3 km, aikaa tärvääntyi 34 min, joten 6:23/km tahtia lipsuttelin eteenpäin.